Arabialainen musiikki sellaisena kuin sen nykyään tunnemme sai alkunsa 400-600 -luvulla Arabian niemimaalla. Arabialaisen mytologian mukaan Jinnit antoivat runot runoilijoille ja musiikin muusikoille. Arabialainen musiikki ennen islamin nousua perustui maqameihin, jotka ovat tietynlaisia sävelkiertoja. Jokaisella esiintyjällä, oli hän laulaja tai soittaja, oli yksi maqam, jonka puitteissa laulettiin runoja ja soitettiin. Maqam ei välttämättä sisällä lainkaan rytmiä.
Myös keskiaikainen islamilainen musiikki perustui hyvin pitkälti maqameihin ja 800-luvun alkupuolella elänyt filosofi ja matemaatikko al-Kindi kirjoitti ensimmäistä kertaa arabialaisen musiikin teoriaa. Hänen viidestätoista kirjoituksestaan on säilynyt viisi. 800-900 -lukujen taitteessa Al-Farabi kirjoitti Suuren musiikkikirjan, jonka musiikinteoriaan kaikki nykyaikainen arabialainen musiikki pohjautuu.
Arabien musiikki on merkittävästi vaikuttanut eurooppalaiseen musiikkiin, sillä monet nykyäänkin yleisessä käytössä olevat soittimet perustuvat arabien rakentamiin soittimiin. Esimerkiksi kitara, joka perustuu arabialaiseen luuttuun ja piikkiviuluun perustuva tavallinen viulu ovat levinneet Eurooppaan Iberian niemimaan kautta 1000-luvulla. Samoihin aikoihin al-Andaluksesta tuli Euroopan soitinrakennuksen keskus ja soittimet levisivät ranskalaisten trubaduurien kautta muuallekin Eurooppaan.
1700- ja 1800-luvuilla arabialainen musiikki koki hiljaisemman kauden kun Osmaanivaltakunta valloitti suuria alueita lähi-idässä ja Euroopassa. Näillä alueilla turkkilainen musiikki oli pitkään suosittua, mutta 1900-luvun alussa arabialainen musiikki lähti jälleen uuteen nousuun kun Osmaanivaltakunta hajosi ja nationalismi nosti päätään myös islamilaisessa maailmassa. 1900-luvun arabialaisen musiikin keskukseksi nousi Kairo.
Globalisaation myötä 1900-luvun arabialainen musiikki tietenkin sekoittui eurooppalaiseen populaarimusiikkiin eri muodoissa. 1900-luvulla syntyi arabi-jazzia, arabi-rockia ja lähes kaikkia muitakin musiikkityylejä, joissa sekoittuivat perinteiset arabialaiset instrumentit ja melodiat ja eurooppalaisen populaarimusiikin elementit. 1900-luvun loppupuolella, sekä 2000-luvulla on syntynyt paljon poliittista arabialaista musiikkia levottomuuksien ja huonojen olojen vuoksi. Esimerkiksi arabialaisen rap-skenen ensimmäisenä naisenakin pidetty palestiinalais-englantilainen Shadia Mansour kertoo kappaleissaan Palestiinan tilanteesta ja sanoo olevansa osa "musiikki-intifadaa" Palestiinassa.
Shadia Mansour & M1 - Al Kufiyyeh 3arabeyyeh, julkaistu 33RPM - Voices Of The Revolution -nimisellä poliittisella kokoelmalevyllä vuonna 2013. 33RPM Voices Of The Revolution -julkaisun kotisivulla todetaan: "The songs on this album have been kindly donated in order to spread the important messages embedded in the music." Albumi on ladattavissa ilmaiseksi sivustolta.
Lähteet:
http://33rpmvoices.bandcamp.com/releases
http://en.wikipedia.org/wiki/Arabic_music
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti